Tekninen tuki

Mikäli tarvitset lämpökameran huoltoa tai kalibrointia, tee ensin huoltoilmoitus. Mainitse yhteystietojesi lisäksi kameran malli, sarjanumero, vian kuvaus ja se, onko kamerassa takuu vielä voimassa. Huomaathan, että FLIR myöntää kahden vuoden takuun ainoastaan rekisteröidyille kameroille. Kameran rekisteröinti tapahtuu osoitteessa support.flir.com ja sieltä kohta Product registration.

Tekninen tukemme vastaa kaikkiin kysymyksiisi sähköpostilla tuki@infradex.fi tai puhelinnumerosta 010 274 0184. Mikäli tarvitset raporttimallien suunnittelupalvelua, ota yhteys suoraan timo@infradex.fi. Voimme antaa myös etätukea.

Usein kysytyt kysymykset

Lämpökamera havaitsee kohteiden pinnasta luonnostaan lähtevän lämpösäteilyn ja tekee lämpösäteilyjakauman perusteella kuvan. Katso tarkemmin täältä.

Useimmissa lämpökameroissa mittaustarkkuus on ±2 ºC (±3.6 ºF) tai ±2 % lukemasta.

Esimerkiksi:

  • 100 °C tai matalempi: ±2 °C,
  • 200 °C: ±4°C

T1020 lämpökamerassa on ±1 °C tai ±1 % lukemasta.

Tämä riippuu optiikkavalinnasta, kameran ilmaisimen resoluutiosta ja yksittäisen kuvaelementin (pikselin) koosta. Useimmissa lämpökameroissa optista zoomausta ei ole. Tämä johtuu optiikkamateriaalien kalleudesta, optisten pintojen vaikeasta lämpötilahallittavuudesta ja optiikan kokonaisläpäisykyvyn oleellisesta heikentymisestä. Kuvaa voi toki suurentaa digitaalisesti, mutta se ei auta parantamaan mittaustarkkuutta tai kuvan resoluutiota.

Pääsääntöisesti materiaalien kyky läpäistä lämpösäteilyä on niin huono, että yksinkertaistettu vastaus tähän kysymykseen on ”ei”. Esimerkiksi tavallinen lasi ei läpäise lämpösäteilyä lainkaan. Tämän vuoksi ikkunalasin läpi ei näe lämpökameralla. Seinän läpi ei näe sitäkään vähää. On olemassa joitain materiaaleja, joiden läpi lämpösäteily pääsee jokseenkin esteettä. Näitä ovat mm. lämpökameroissa käytettävät optiikkamateriaalit, kuten germanium, lyijy-seleeni ja safiiri. Polyeteenikalvo eli tavallinen talousmuovikelmu läpäisee aika hyvin ja sitä voidaankin käyttää lämpökameran optiikan suojana. Mikäli tällöin on tarkoituksena tehdä mittauksia, on syytä huomioida muovin vaimennus.

Emissiivisyys on kohteen pinnan kyky säteillä lämpösäteilyä. Jos kohteen lämpösäteilykyky on matala, kohde on paljon heijastava, ja päinvastoin. Lue lisää täältä.

Ei. Lämpökamera ei näe valoa ollenkaan. Lämpökamera voi tosin nähdä valon aiheuttaman lämpövaikutuksen jonkin kohteen pinnassa tai jos pinta on hyvin matalaemissiivinen, valon aiheuttaman heijastuksen.

Et. Kiiltävien metallipintojen emissiivisyys on liian matala, toisin sanoen heijastavuus on suurempi kuin lämmönsäteilykyky. Jos et voi maalata, teipata tai muulla tavoin muuttaa mittaamaasi metallipinnan heijastavuutta, yritä etsiä jokin ruuvinreikä, syvennys tai muovilla päällystetty kohta mitattavasta kohteesta. Jos saat kiiltävän pinnan liitoskohdasta korkean lämpötilan, todellinen lämpötila on korkeampi.

Kyllä. Kuvauskohteeseen nähden tulisi olla +/- 60 asteen kulmassa, jotta mittaus on luotettava. Mikäli mennään suurempaan kulmaan, näennäinen emissiivisyys laskee.

Runkolämpötilakompensoiduissa (kuten FLIR:n) lämpökameroissa on useita sisäisiä antureita, jotka tarkkailevat kameran sisäisiä lämpötilamuutoksia ja kompensoivat määrävälein lämpötilamuutoksen aiheuttamat mittausvirheet pois. Kamera pitää siis itse huolen siitä, etteivät sen sisäiset lämpötilat vaikuta mittauksiin.

Kyllä. Ympäristön lämpötila on emissiivisyyden ohella tärkeä mittausparametri, joka tulee asettaa kameran asetuksissa. Käytännössä ympäristön lämpötilan vaikutus tulee esiin kiinteistökuvauksissa talvella ulko-olosuhteissa. Tällöin kuvausympäristön lämpötila poikkeaa huomattavasti kuvattavan kohteen lämpötilasta. Mitä matalampi emissiivisyys, sitä suurempi vaikutus ympäristön (taustan) lämpötilalla on.

Kalibroinnin tarkastukset on syytä tehdä noin kahden vuoden välein, jotta voidaan olla varmoja mittaustulosten oikeellisuudesta. Kameran linssi on myös syytä pitää puhtaana ja sen voi tehdä esimerkiksi pumpulipuikolla ja isopropyylialkoholilla. Muuta säännöllistä huoltoa ei tarvita. Lue lisää täältä

Kyllä, “klikkaus”-ääni on normaalia mikrobolometrilämpökameroille. Kun ääni kuuluu, kamera suorittaa ilmaisimen tasapainotuksen (non-uniformity correction (NUC)).

NUC korjaa pieniä ilmaisinmatriisin vääristymiä, kun kameran optisen kanavan lämpötilat vaihtelevat. Yleensä käynnistyksen yhteydessä lämpökamera suorittaa tasapainotuksen useaan kertaan. Kuva pysähtyy hetkeksi ja kamerasta kuuluu “klik” ääni. Kun kameran sisäiset lämpötilat ovat stabiloituneet ei tasapainotuksia tapahdu niin usein.

Tarkkaa pituutta on hankala sanoa. Analoginen videosignaali pystytään siirtämään tavallisesti erittäin pitkälle. Kaapelin laadusta riippuen, jopa yli 100m voi toimia. Toisaalta, jos signaalille on suuret vaatimukset esim. laadukkaan videon tallennuksessa tai käytössä on huonolaatuinen kaapeli 10m saattaa olla liikaa. Yleensä myynnissä oleville videokaapeleille suositeltava maksimi on 25m pituus. HDMI-kaapeli ei tulisi olla yli 15 m pituinen.

Pistemittaus työkalu näyttää vain yhden pikselin arvoa (pistemittaus työkalun keskimmäistä). Arvo ei ole laskettu keskiarvo kaikkien pistemittaus työkalun sisään mahtuneista pikseleistä. Sama pätee lämpökamerassa ja ohjelmistoissa.

“Due to optical dispersion, radiation from a very small area will not give one detector element enough energy for correct value”, eli suomeksi: Optisen sironnan takia, kohteen erittäin pienen alueen lähtevä säteily ei anna riittävää energiaa yksittäiselle pikselille, jotta voitaisiin määrittää tarkka lämpötila-arvo.

Varmista, että mitattava kohde on vähintään 3×3 pikelin kokoinen. Useimmissa kameroissa ja ohjelmistoissa pistemittaustyökalun keskellä oleva pieni ympyrä auttaa arvioimaan mitattavan kohteen vaaditun koon. Sama periaate päätee aluemittaus työkalun Max/Min kursoreissa. Esim. Jos alueen kuumin kohde on alle 3×3 pikseliä, niin tulos ei ole välttämättä oikea.