FAQ/UKK 2016-11-24T08:43:11+00:00

Kysymyksiä ja vastauksia lämpökuvauksesta

Teollisuudessa tyypillisimmät sovellukset ovat mittaava kunnossapito, laadun valvonta, lämpösuunnittelu, tutkimus, lääketieteelliset sovellukset ja kiinteistötarkastukset. Lisäksi yleisiä, ehkä hieman yleisesti tunnetumpia sovelluksia ovat teollisuus- ja liiketilojen turvavalvonta, rajavalvonta, kadonneiden etsintä, poliisi-, palo- ja pelastustoimi ja armeijan erikoissovellukset.
Lämpökamera havaitsee kohteiden pinnasta luonnostaan lähtevän lämpösäteilyn ja tekee lämpösäteilyjakauman perusteella kuvan. Katso tarkemmin täältä
Pääsääntöisesti materiaalien kyky läpäistä lämpösäteilyä on niin huono, että yksinkertaistettu vastaus tähän kysymykseen on ”ei”. Esimerkiksi tavallinen lasi ei läpäise lämpösäteilyä lainkaan. Tämän vuoksi ikkunalasin läpi ei näe lämpökameralla. Seinän läpi ei näe sitäkään vähää. On olemassa joitain materiaaleja, joiden läpi lämpösäteily pääsee jokseenkin esteettä. Näitä ovat mm. lämpökameroissa käytettävät optiikkamateriaalit, kuten germanium, lyijy-seleeni ja safiiri. Polyeteenikalvo eli tavallinen talousmuovikelmu läpäisee aika hyvin ja sitä voidaankin käyttää lämpökameran optiikan suojana. Mikäli tällöin on tarkoituksena tehdä mittauksia, on syytä huomioida muovin vaimennus.
Emissiivisyys on kohteen pinnan kyky säteillä lämpösäteilyä. Jos kohteen lämpösäteilykyky on matala, kohde on paljon heijastava, ja päinvastoin. Katso tarkemmin täältä
Ei. Lämpökamera ei näe valoa ollenkaan. Lämpökamera voi tosin nähdä valon aiheuttaman lämpövaikutuksen jonkin kohteen pinnassa tai jos pinta on hyvin matalaemissiivinen, valon aiheuttaman heijastuksen.
Et. Kiiltävien metallipintojen emissiivisyys on liian matala, toisin sanoen heijastavuus on suurempi kuin lämmönsäteilykyky. Jos et voi maalata, teipata tai muulla tavoin muuttaa mittaamaasi metallipinnan heijastavuutta, yritä etsiä jokin ruuvinreikä, syvennys tai muovilla päällystetty kohta mitattavasta kohteesta. Jos saat kiiltävän pinnan liitoskohdasta korkean lämpötilan, todellinen lämpötila on korkeampi.
Tämä riippuu optiikkavalinnasta, kameran ilmaisimen resoluutiosta ja yksittäisen kuvaelementin (pikselin) koosta. Optista zoomausta ei lämpökameroissa ole. Tämä johtuu optiikkamateriaalien kalleudesta, optisten pintojen vaikeasta lämpötilahallittavuudesta ja optiikan kokonaisläpäisykyvyn oleellisesta heikentymisestä. Kuvaa voi toki suurentaa digitaalisesti, mutta se ei auta parantamaan mittaustarkkuutta tai kuvan resoluutiota.
Kyllä. Kuvauskohteeseen nähden tulisi olla +/- 60 asteen kulmassa, jotta mittaus on luotettava. Mikäli mennään suurempaan kulmaan, näennäinen emissiivisyys laskee.
Runkolämpötilakompensoiduissa (kuten FLIRin) lämpökameroissa on useita sisäisiä antureita, jotka tarkkailevat kameran sisäisiä lämpötilamuutoksia ja kompensoivat määrävälein lämpötilamuutoksen aiheuttamat mittausvirheet pois. Kamera pitää siis itse huolen siitä, etteivät sen sisäiset lämpötilat vaikuta mittauksiin lainkaan.
Kyllä. Ympäristön lämpötila on emissiivisyyden ohella tärkeä mittausparametri, joka tulee asettaa kameran asetuksissa. Käytännössä ympäristön lämpötilan vaikutus tulee esiin kiinteistökuvauksissa talvella ulko-olosuhteissa. Tällöin kuvausympäristön lämpötila poikkeaa huomattavasti kuvattavan kohteen lämpötilasta. Mitä matalampi emissiivisyys, sitä suurempi vaikutus ympäristön (taustan) lämpötilalla on.
Kalibroinnin tarkastukset on syytä tehdä noin kahden vuoden välein, jotta voidaan olla varmoja mittaustulosten oikeellisuudesta. Muuta säännöllistä huoltoa ei tarvita. Lue lisää täältä

Tukisivustoltamme löydät tarkempia ohjeita ohjelmistojen ja kameroiden ongelmatilanteisiin ja käyttöohjevideot. Tukisivusto vaatii kirjautumisen tai luomaan käyttäjätunnukset.

Tukisivustolle